Innovaatioympäristö >Älykkäästi Päivitetty: 08.03.2016

Tampereen innovaatiotarina

Sanalla “perinteinen” viitataan yleensä johonkin konservatiiviseen - johonkin, mikä ei juuri muutu. Tampereella perinteenä on muutos; kaupunki ja sen teollisuudenalat ovat todiste jatkuvasta innovaatioperinteestä, joka on jatkunut jo 200 vuoden ajan.

Tässä pohjoisessa 200 000 asukkaan kaupungissa täytyy olla jotain poikkeuksellista; vaikka se sijaitsee kaukana suurimmista markkinoista, yritykset kuten Ericsson, Huawei, Intel, Microsoft, Nokia ja Sony ovat valinneet sen paikaksi, jossa tehdä tutkimusta ja tuotekehitystä. Tampere on paitsi menestyvän ICT-toimialan kaupunki, täällä tehdään myös merkittävää tutkimusta ja tuotekehitystä. Lisäksi perinteisemmät teollisuudenalat, kuten konepajateollisuus (Cargotec, John Deere, Timberjack and Sandvik) ovat voimissaan.

Esimerkiksi terveysteknologian saralla innovaatiomme kuulostavat scifi-tarinoilta. Vai miltä kuulostaa, että kantasolukteknologiaa hyödyntämällä potilaalle kasvatettiin uusi leukaluu hänen rasvasoluistaan hänen vatsalaukussaan? Eikä kysymys ole vain suuryritysten valinnoista, sillä myös startup- ja kasvuyritysten tulva on virinnyt Tampereella.

Innovatiivisten tuotteiden ja prosessien kehittämisen lisäksi Tampereesta on tullut edelläkävijä avoimien innovaatioympäristöjen kehittämisessä. Kaupungista on tullut asukkaille ja yrityksille luonnollinen innovaatiolaboratorio.

Näistä syistä on selvää, miksi Tampereesta tuli Työ- ja elinkeinoministeriön asettaman, TEKESin hallinnoiman, Innovatiiviset kaupungit -ohjelman Älykäs kaupunki ja uudistuva teollisuus -teeman kansallinen koordinaattori. Tampere on erilaisten tutkimusten ja mittausten mukaan kiistatta yksi Suomen johtavista innovaatiokaupungeista. Kaupunki on kansallisesti tunnettu myös erityisestä ryhmähengestään.

Jatkuvan muutoksen ja uusien innovaatioiden historia

Alkusysäys kaupungin kehittymiseen tuli ulkopuolelta. Ruotsin kuningas Kustaa III perusti Tampereen vuonna 1779. Vuonna 1819, Venäjän tsaari Aleksanteri I vieraili Tammerkosken kosken ympärille rakentuneessa kaupungissa ja vaikuttui sen potentiaalista. Hän loi järjestelmän, joka takasi merkittävät tulli -ja verohelpotukset yrittäjille ja tehtailijoille, jotka asettuivat kaupunkiin. Tämä mahdollisti nopean kehityksen. Ensimmäinen merkittävä teollisuusmies Tampereella oli skotlantilainen insinööri James Finlayson, joka perusti puuvillatehtaan 1820-luvulla. Venäläisen Nottbeckin perheen käsissä tästä puuvillatehtaasta kehittyi suomalaisen teollistumisen kulmakivi.

Yksi nuorista Nottbeckeista toi sähkövalon kaupunkiin heti, kun se oli keksitty. Hän työskenteli Thomas Alva Edisonin laboratoriossa insinöörinä ja vaikuttui sähkön tuomista mahdollisuuksista erityisesti tehtaan turvallisuuden näkökulmasta. Tämä nuori mies vakuutti isänsä, Finlaysonin tehtaan johtajan, ja niin Edisonin generaattori numero 3 tuotiin New Yorkista Tampereelle. Generaattori ja ensimmäiset 150 hehkulamppua asennettiin kutomoon maaliskuussa 1882 ja niin Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi. Tänä päivänä kaupungin slogan Tampere - All Bright! heijastaa tuota historiaa - siinä missä kaupungin innovatiivisuutta nykyisinkin.

Suomen ensimmäinen paperikone käynnistyi Tampereella J.C. Frenckell & Sonin paperitehtaalla vuonna 1842. Yleisesti ottaen, Tampere teollistui ensimmäisenä Suomen kaupungeista. Vuonna 1870 noin 40 prosenttia Suomen tehdastyöläisistä asui Tampereella, vaikka tuolloin kaupungissa asui alle 10 prosenttia kaikista maan asukkaista. Siihen mennessä Tampereen teollinen perusta oli muovautunut huomattavan monipuoliseksi; puu- ja tekstiiliteollisuus oli saanut seurakseen kenkä- ja vaateteollisuutta ja myöhemmin kemikaali-, metalli- ja konepajateollisuutta. Monet yrityksistä panostivat tuote- ja valmistusmenetelmien kehitykseen, mikä aloitti innovaatioperinteen kaupungissa. Yksi sellaisista yrityksistä, perustettu vuonna 1865, sattui olemaan nimeltään Nokia…

Vaikka Tampereella ei ollut ylempää korkeakoulututkintoa tarjoavaa opinahjoa ennen 1960-lukua, koulutuksen ja valmennuksen merkitys ymmärrettiin jo 1900-luvulla. Tästä kertoo, että Tampereen palvelualan ammattiopisto, Tampereen työväenopisto, Varalan urheiluopisto ja Tampereen teknillinen oppilaitos perustettiin ensimmäisinä Suomessa jo 150 vuotta sitten. Koulutusta ja osaamista arvostettiin. Tästä kerrottakoon esimerkkinä lyhyt tarina: Neuvostoliiton johtajat Bulganin ja Khrushchev vierailivat Tampereella vuonna 1957 (Stalin ja Lenin olivat jo vierailleet kaupungissa vuonna 1905 keskustellakseen visioistaan koskien tiettyjä sosiaalisia innovaatioita). Johtajat kiertelivät myös Lokomon tehtailla, joilla oli yksi suurimmista tuotantolinjoista. He ehdottivat tehtaanjohtajalle, että tehtailla kannattaisi keskittyä vain yhdenlaiseen tuotteeseen. He saivat yksiselitteisen vastauksen:

”Työntekijämme ovat niin osaavia, että he pystyvät rakentamaan mitä tahansa tuotteita”.

Siinä missä häviämme mittasuhteissa, voitamme edelleen asenteessamme ja osaamisessamme.

Valmistavan teollisuuden kukoistus saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin kaupungissa oli 37000 tehdastyöläistä. Vuoden 1962 jälkeen valmistus hiipui kansainvälistymisen, automatisoinnin, tehostamisen, ulkoistamisen ja muiden syiden vuoksi.

Muutos tietoyhteiskunnaksi

1970-luvulla globalisaation ja tietoyhteiskunnan moninaiset prosessit ja vaikutukset alkoivat näkyä Tampereella. Yliopisto nähtiin tulevaisuuden instituutiona ja strategisena prioriteettina. 1960-luvulla kasvukoalitio onnistui houkuttelemaan kaksi yliopistoa Helsingistä Tampereelle. Ensimmäinen niistä oli Tampereen yliopisto vahvuutenaan yhteiskunta- ja terveystieteet. Myöhemmin yliopistoon perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen puheenjohtajan virka. Toisena perustettiin Tampereen teknillinen yliopisto, joka tunnettiin pian ”teollisuuden yliopistona”. Nämä kaksi saivat myöhemmin seurakseen Tampereen ammattikorkeakoulun, jossa on vahvempi ammatillinen ja käytännön osaamiseen liittyvä painotus.

Seuraavien vuosikymmenien aikana teollisuus alkoi tehdä syvempää ja monipuolisempaa yhteistyötä kaikkien korkeakoulujen kanssa. Kumpikin yliopisto saakin yli 60 prosenttia T&K-rahoituksestaan yksityiseltä sektorilta. Se on suoraa seurausta yliopistojen osallistumisesta uuden, yhteiskuntaa luovan tiedon tuottamiseen. Yliopistot ovat auttaneet luottamaan ”paikallista pöhinää” ja globaaleja verkostoja, jotka ruokkivat paikallista innovaatioympäristöä välkyillä ideoilla ja uudella tiedolla.

1990-luvun alussa Suomi ajautui lamaan ja sen vaikutukset tuntuivat rankasti Tampereella. Viidesosa työväestöstä oli muutamia vuosia työttöminä. ”Mikä ei tapa, se vahvistaa” -asenne näkyi 90-luvun puolivälissä tapahtuneina merkittävinä harppauksina. Jälkikäteen tarkasteltuna voidaan todeta, että lama vauhditti tietoyhteiskunnan kehitystä.

Nykyisin joka viides tamperelainen on korkeamman asteen opiskelija ja joka kolmannella yli 15-vuotiaalla on korkeamman asteen tutkinto. Kymmenestä tuhannesta työtekijästä yli puolet työskentelee yksityisellä sektorilla.

Tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetty panostus on kasvanut yli 900 miljoonaan euroon. Se on noin 15 prosenttia koko Suomen panostuksesta. Tampereella panostetaankin tutkimukseen ja tuotekehitykseen kansallisesti eniten: yli 2000 € euroa per asukas. T&K-toimintoihin kulutetaan täällä 7 prosenttia alueellisesta bruttokansantuotteesta. Vastaavia lukuja ei liioin muualla Euroopassa nähdä.

Kuluneiden parinkymmenen vuoden ajan Tampereella on jätetty 150–300 patenttihakemusta vuosittain. Hakemuksia jätetään tasaisesti kaikkiin kategorioihin, mikä kertoo siitä, että Tampereen osaamispohja on hyvin laaja.

Tampere on innovaatioiden ja tiedon kaupunki. Mm. seuraavat innovaatiot ovat nähneet päivänvalon ensimmäistä kertaa Tampereella:

Tampereen arki

”Tampere. Se on All Bright! Mikä tekee Tampereesta niin erikoisen? Auringossa kylpevät järvet ja rehevät harjut, paikallisten leipomoiden voisilmäiset pullat, raikas urbaani luonto, vilkas ja samalla rauhallinen ympäristö, tervetulleeksi toivottava tunne kuin pienessä kylässä, mutta maailmankansalaisen hengessä.”
(Smart Europe Project: Tampere Assessment Report 2013, p. 3)

Innovatiivisuudestaan huolimatta, Tampere on kaukana kylmästä liikekaupungista; suomalaisten keskuudessa mielikuva Tampereesta on itseasiassa hyvin rento. Tampere on Teatteripääkaupunki kymmenine ammattilaisteattereineen, jotka keräävät yleisönsä ympäri maata. Kaupunki on myös 1970-luvulta asti ollut Suomirockin koti. TV2 on ennen kaikkea tunnettu lapsille ja nuorille suunnatuista ohjelmistaan. Särkänniemellä on Suomen kaikista huvipuistoista toisiksi suurimmat vuosikävijäluvut. Nämä asiat varmasti vaikuttavat siihen, että koko 2000-luvun Tampere on ollut suomalaisten ykkösvaihtoehto uudeksi kotikaupungiksi. Kaupungin karisma on yhdistelmä inspiroivaa innovaatiota, koulutustarjontaa ja Pohjoismaista hyvinvointia.

Ja tulevaisuudesta tulee…?

Jos ensiksi katsotaan takaisin 1990-luvulle, Tampere kärsi yrittäjäpulaa tietoaloilla, ja pulaa etenkin tämän alan kasvuorientoituneisuudessa. Lupaavat yritykset joko pysyivät pieninä tai niiltä puuttui kunnianhimoa lähteä kansainvälisille markkinoille. Lupaavia yrityksiä myös myytiin ulkomaisille omistajille, ja todellinen kasvu tapahtui muualla. Tämä ei kuitenkaan haitannut aikana, jolloin isot firmat hallitsivat markkinoita. Nyt kun sillä on väliä, tulevaisuus näyttää hyvältä jopa skeptisen silmissä: vuonna 2015 Tampereen seudulla oli noin 200 yritystä, jotka täyttivät kasvufirman kriteerit. Tämä fakta enemmän kuin mikään muu kertoo, että mikä ennen oli suuri heikkous paikallisessa innovaatioympäristössä, on nykyään tulevaisuuden kasvuvara ja varmistus teollisuuden uusiutumiselle.

Tampereen innovaatioperinne on vahvasti elossa!